Selittävän tekijän tekijätiimin mietteitä ensi-illan alla ja sen jälkeen

Selittävän tekijän ensi-ilta 14.12.2022 sai yleisöä mukavasti liikkeelle. Paikalle saapui reilu sata katsojaa. Tekijätiimille ensi-ilta on aina voimainponnistus, jota edeltävissä harjoituksissa vielä monia asia muuttuu. Selittävää tekijää harjoiteltiin Tampereen yliopiston Kampuskappelissa. Teatterimonttuun päästiin ensi-iltaviikolla ja näin ollen valoja ja projisointeja päästiin kokeilemaan vasta tässä vaiheessa. Seuraavassa tekijätiimin jäsenet pohtivat tieteen ja taiteen tekijöiden yhteistyötä ja livetiedekonseptin valmistusprosessia ennen ja jälkeen ensi-illan.

1.Kuka olet?

Anne Koski: Olen yhteiskuntatieteiden tohtori, vieraileva apurahatutkija Tampereen yliopistossa ja vapaa kulttuurituottaja.

Hanna Ryti: Olen teatteriohjaaja ja kirjailija, olen tehnyt aiemmin myös mm. radiotoimittajan töitä.

Jaana Parviainen: Olen yliopistotutkija Tampereen yliopistosta ja NEGATE-hankkeen johtaja.

Jouko Enkelnotko: Olen tamperelaistunut freelance-näyttämötaiteilija. Näyttelijäntyön lisäksi, olen tehnyt pitkään sote-taidetta klovnina, levyttänyt Virtuoson riveissä ja ohjannut kaksi kirjoittamaani näytelmää. Olen myös ollut tuottamassa Tampereen freelance-näyttelijöiden Iltamia G-Livelabiin ja esiintynyt siellä drag-hahmossani.

Laura Hänninen: Olen näyttelijä ja muusikko. Olen toiminut alalla ammattilaisena noin 20 vuotta.

Paula Alanen: Olen aikuiskasvatuksen asiantuntija ja kasvatustieteen tohtori.


2.Mitä livetiede mielestäsi on ja mikä sai sinut kiinnostumaan siitä?

Anne: Livetieteen tavoitteena on tuoda uusin tieto lähemmäs kansalaisia, joita tieto voisi hyödyttää. Minua kiinnostaa, millaisia keinoja dokumenttiteatteri ja livetilanne antavat sen avaamiseen, miten tutkimusta ihmistieteissä tehdään. Uskon, että kiinnostavaa ei ole vain tutkimuksen lopputulos vaan myös tutkijan harharetket, ajatteluprosessi ja tieteen kulissien takainen.

Hanna: Livetiede on tapa tuoda esille tutkimustuloksia ja tiedettä livenä perinteisen kirjallisen muodon rinnalla. Tässä pilotissa tuodaan esille myös tutkijan asemaa ja tilanteita, joihin tutkija joutuu ja pääsee.

Jaana: Livetiede on uudenlainen tapa taustoittaa, elävöittää ja esittää tieteen tuloksia sekä kertoa tutkijan työn arkipäivästä. Minua kiinnostaa teatterin esityskeinot ja mahdollisuudet, joita on harvoin osattu hyödyntää taitavasti tutkimustulosten esittämisessä.

Jouko: Livetiede on tiedettä ja teatteria yhdistävä esitys, jossa on tuhti annos asiaa. Olen opiskellut osana teatteri-ilmaisun ohjaajaopintoja dokumenttiteatteria, joka on aika lähellä tätä konseptia. Taidetta tutkitaan nykyisin aika paljon ja juuri puhuin niiden yhdistämisestä eräässä toisessa työryhmässä. Ja sitten soikin puhelin ja minua kysyttiin näyttelijäksi tähän. 

Laura: Tieteen tuloksista kerrotaan kansankielisesti ja ymmärrettävästi ihan tavallisille ihmisille, muillekin kuin tiedeyhteisön jäsenille. Esitystä voi tulla katsomaan kuka tahansa, joka on kiinnostunut tutkimuksesta ja ylipäätään asioista. Hanna Ryti kertoi minulle hankkeesta ja pyysi mukaan näyttelijäksi.

Paula: Livetiede on uudenlainen tapa julkistaa ja tiedottaa tutkimuksen tuloksista ja tehdä tutkijan työtä näkyväksi laajemmalle yleisölle. Olen aina kiinnostunut uusista asioista, oppimisesta ja yhdessä tekemisestä hyvässä porukassa.


3. Oletko tehnyt yhteistyötä yli tieteen ja taiteen rajojen aikaisemmin? 

Anne: Olin tutkijana, tuottajana ja laulajana 2018-2019 liikkuvassa kuoroteoksessa Susinartut. Tutkijana toin pimennosta esiin suuren määrän sisällissodan kokeneiden naisten runoja ja tekstejä, joista säveltäjä-muusikot tekivät lopulliset valinnat. Tällä tavalla yhteistyönä syntyi hyvin koskettava ja monipuolinen kokonaisuus.

Hanna: Olen tehnyt teatteriesityksiä, joita on edeltänyt tieteelliseen tutkimukseen pohjaava taustatyövaihe, mutta esitykset ovat kuitenkin olleet hyvin esityksellisiä ja tieteellinen tieto varsin vapaasti tulkittua toisin kuin tässä pilotissa, jossa tutkimustulokset ovat pääosassa.

Jaana: Jossain määrin. Olen ohjannut yhden taiteellisen tutkimuksen väitöskirjan Aaltoyliopistossa. Lisäksi olen tarkastanut ja toiminut vastaväittäjänä useassa taiteelliseen tutkimukseen perustuvassa väitöskirjassa lähinnä Taideyliopistossa. Olen myös käynyt opettamassa Taideyliopistossa vuosien varrella monet kerrat. Vuonna 2019 osallistuin Venetsiassa pidettyyn kansainväliseen taiteellisen tutkimuksen Tutkimuspaviljonkiin, jonka järjestämisestä vastasi Taideyliopisto.

Jouko: En varsinaisesti. Kirjoittaessani tositapahtumiin perustuvaa näytelmää, sain tutustua historiallisiin faktoihin toisen maailmansodan sotavankien kohtelusta ja tilastoista.

Laura: En ole tehnyt aikaisemmin tällaista tieteen ja taiteen välistä yhteistyötä. Tämä on minulle ensimmäinen kerta tämäntyyppisen teoksen parissa.

Paula: En näin organisoidusti ns. produktiossa. Muuten kyllä olen yksityishenkilönä ylittänyt näitä ja kaikenlaisia muita rajoja.


4. Miten tiede ja taide hyötyvät tutkijoiden ja teatterin ammattilaisten yhteistyöstä?

Anne: Tieteen tuloksia popularisoidaan enimmäkseen viestinnän keinoin, mutta minua kiinnostaa hypätä pois viestinnän kehyksestä ja nostaa taide välittäjän rooliin. Dokumenttiteatterin ja taiteen keinoin voidaan päästä hyvin lähelle kokemusta, joka tutkijalla oli, kun hän kohtasi tutkimushaastateltavan tai teki käänteentekevän oivalluksen tutkimuksen kannalta. Näyttelijä voi konkretisoida ja kiteyttää tavalla, joka ottaa katsojan mukaan ajatteluprosessiin.

Hanna: Uskoisin, että kun tiede ja tieteentekijät tuodaan liveyleisön eteen on kontakti yleisöön varsin erilainen kuin tieteellisessä julkaisussa. Yleisöpohja ja näkökulma tutkimukseen saattaa näin laajeta. Kuten jo aiemmin mainitsin tutkijoiden osaaminen ja tieto on varsin usein osallisena teatterin taustatyöprosesseissa. Jos ja kun livetiedettä joskus tehdään yhteistyössä jonkin teatteritalon kanssa, voi silloin teatterinkin yleisöpohja laajentua.

Jaana: Teatterin keinoin voidaan tuoda ihmistieteellisen tutkimuksen esittämiseen kokonaan uusi ulottuvuus, jonka avulla voi konkretisoida yleisöille sitä, miksi ja miten jotain asiaa tutkitaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi se, että millaisten eri vaiheiden kautta tutkijat ovat päätyneet tutkimaan tietämättömyyttä. Taiteen avulla voidaan dramatisoida ja elävöittää tutkimustilanteita, esimerkiksi haastattelutilannetta, jotka eivät muuten koskaan näkyisi tai tulisi esiin tutkimuksenteon ulkopuolella. Toki olemme tarkkaan huolehtineet siitä, että tutkittavien anonymiteetti ei vaarannu samoin kuin teemme muutenkin, kun tutkimustuloksia julkaistaan. Lisäksi näyttelijätyön keinoin voidaan luoda uusi ”metataso” tieteelliseen esittämiseen, siten että näyttelijät esittävät lavalla välillä haastateltavia välillä tutkijoita, joiden toimintaa tutkijat kommentoivat. Tai päinvastoin, näyttelijät kommentoivat tutkijoiden esittämiä huomioita taiteilijoina tai muina toimijoina kuten toimittajina.

Jouko: Olen taiteilijana kiinnostunut siitä, mikä yhdistää meitä ihmisiä. Tässä projektissa olen havainnut paljon samankaltaisuuksia tutkijoiden ja taiteilijoiden työssä. Taiteen avulla on ehkäpä mahdollista tavoittaa laajempi yleisö aiheelle.

Laura: Kun tutkimustuloksista kerrotaan, demonstroidaan esimerkiksi haastattelutilanteita ja tekemällä ikään kuin lihalliseksi tutkimushaastateltavat. Näin akateeminen kieli muuntuu oikeiksi inhimillisiksi tapahtumiksi yleisön edessä. Teatterintekijänä on ollut valtavan kiinnostavaa olla tutkimustulosten ja tutkijoiden äärellä, joilla on laaja katsanto asioihin. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia ja tämä tuo myös taiteeseen syvyyttä. Jos tätä esitettäisiin teatterissa, tulisi sinne varmaankin erilaista yleisöä kuin muuten tulisi.

Paula: Taide avaa erilaisen (tunne)kanavan välittää järkeilyyn perustuvan tieteen keinoin tuotettuja havaintoja. Tutkimuksen tulokset tulevat eläviksi ja konkretisoituvat.


5. Oliko sinulla ennakkokäsityksiä teatterin ammattilaisista tai vastaavasti tutkijoista ja ovatko ne muuttuneet harjoitusprosessin myötä? 

Anne: Itseäni on jo pitkään kyllästyttänyt tieteellisen kirjoittamisen kaavamaisuus, johon erityisesti kansainvälinen julkaiseminen pakottaa. Käsikirjoitus- ja harjoitusprosessissa löytyi heti huumori, joka vapauttaa katsomaan omia tekemisiään toisin. Ennakko-odotuksena minulla oli, että hankkeessa juuri taiteen ammattilaiset auttavat meitä tieteilijöitä mylläämään esitystapojamme. Tällä tavalla myös yleisölle avautuu uusia kosketuskohtia tietoon ja tietämättömyyteen.

Hanna: Ei kyllä ollut.

Jaana: Oletin, että syntyisi joitain ristiriitoja taiteellisen ja tieteellisen esittämisen rajoista. Tarkoitan, että esimerkiksi tutkijat pitäisivät jotain käsikirjoitettua ja näyteltyä kohtausta sellaisena, että se antaa väärän kuvan tutkimuksesta, mutta teatteriammattilaisten mielestä tutkijoiden esittämä vaihtoehto vaikuttaisi tylsältä ja liian akateemiselta. Kaikki on sujunut hämmästyttävän hyvässä hengessä. Jos erilaisia kantoja jonkin asian esittämisen tapaan on ilmennyt, on etsitty ideariihessä kaikkia tyydyttyvä uusi ratkaisu. 

Jouko: Ei ollut ennakkokäsityksiä. Lähden yleensä liikkeelle tyhjältä pöydältä. Tutkin ennen kuin hutkin.

Laura: Mulla ei ollut mitään ennakkokäsityksiä tutkijoista, lähdin avoimin mielin mukaan. Jännitti aluksi tottakai, jokainen työryhmä on aina uusi. Tuntui mielenkiintoiselta tehdä välillä muiden kuin näyttelijöiden kanssa.

Paula: Ei ollut ennakkokäsityksiä, kaikkihan oli "uutta". Näyttelijöiden mukaantulo toi heti ensihetkestä alkaen työskentelyyn mukaan lisää elävyyttä, inhimillisyyttä, huumoria.


6. Miltä tuntuu tehdä samaa kohtausta näyttelijöiden ja tutkijoiden kesken? 

Anne: Hyvältä ja kallisarvoiselta. Ammattiesiintyjien rinnalla tulee hyvällä tavalla nöyräksi oman esiintyjyytensä kanssa. Ohjaajan teettämät harjoitteet ovat tuoneet minussa pintaan jonkinlaisen komediennen, joka ei aikaisemmin ole päässyt esiin.


Hanna: Koska olen ohjaaja, teen kohtauksia kaikkien kanssa, jotka ovat lavalla. Olen ohjannut aiemminkin ammattilaisten lisäksi harrastajia, joita tutkijat ovat teatterillisten elementtien osalta. Prosessi on siis tuntunut siltä osin varsin tavanomaiselta. Eroa on lähinnä siinä, että pääsemme vasta juuri ennen esitystä esitystilaan ja sekin, että tapaamme vain kerran viikossa. Nämä reunaehdot ovat asettaneet rajoituksia teatterillisten elementtien käytölle. 

Jaana: Aika luontevalta ja helpolta. Esityksen harjoittelun kautta on päässyt läheltä seuraamaan, kuinka näyttelijät rakentavat ”lennosta” esittämälleen asialle sopivan hahmon äänenpainoin ja elein.

Jouko: Harjoitusprosessi on ollut luova ja inspiroiva. Teatterillisia elementtejä on löytynyt matkan varrella koko ajan lisää. Ohjaaja on pitänyt meidät hyvässä kurssissa ja siksi työskentely on ollut yhtä aikaa rentoa ja tuloksellista. Prosessi ei lopulta paljoa eroa muiden esitysten harjoittelemisesta: oma työ kun suhteutetaan aina kokonaisuuteen.

Paula: Todella kiinnostavaa! Hauskaa. Hienoa seurata ammattilaisten työtä ja työskennellä ryhmässä, jossa (ainakin omasta mielestäni) on turvallista ja kaikilla yhtäläinen oikeus osallistua. Hienoa, että ammattilaiset ohjaavat minun ilmaisuani!


7. Oletko oppinut jotakin uutta itsestäsi tekijänä käsikirjoitus- ja harjoitusprosessin aikana?

Anne: Olen pitänyt kovasti kiinni asiaroolistani esiintyjänä ja koen, että harjoitusprosessin edetessä olen oppinut löysäämään ja heittäytymään enemmän. Koen, että tällainen rajojen rikkominen tekee hyvää ja tuo virtaa sekä henkisesti että fyysisesti.

Hanna: On ollut kiinnostavaa työstää tekstiä, josta suuri osa on tutkijoiden alunperin kirjoittamaa. Se on sujunut ällistyttävän mutkattomasti ja siitä on todellakin kiittäminen tutkijoita. Koska yhteistyö on ollut niin helppoa, en ole itsekään ollut vähääkään mustasukkainen omasta tekstistäni tai muotoiluistani. Asiat eivät aina suju näin kepeästi, voi olla suurtakin vääntöä tekstin kanssa, jos kirjoittajia on useita. Dramaturgian tekeminen.

Jaana: Ainakin sen, että kirjoitettu käsikirjoitus ja miten se toteutetaan lavalla on todella monivaiheinen prosessi. Se vaatii monen eri ammattilaisen joustavaa ja huolellista yhteistyötä. On tarkasti mietittävä kohtausten ajoitukset ja rytmitykset, eli mitä sanotaan ja miten rytmitetään esimerkiksi nouseminen tuolista tai istumiseen alas tai kuinka nopeasti tai hitaasti puhutaan. Samalla pitää miettiä, mitä valaistukselle tällöin tapahtuu ja mitä muut tekevät silloin. Tarkoitan, että miten tahdistetaan kohtaukset, siten että ei synny kuolleita kohtia, vaan esitys etenee jouhevasti, mutta niin, että yleisö pysyy mukana.

Jouko: Juu. Enää ei pärjää yhtään ilman lukulaseja…

Laura: En tiedä olenko oppinut itsestäni, mutta olen oppinut valtavasti maailmasta ja asioista tutkijoiden tutkimusten perusteella. Ne on avartaneet paljon, mistä mikäkin johtuu. En ole hötkyillyt vaan olen uskonut, että valmista tulee hieman poikkeuksellisessakin prosessissa. Käsikirjoituksen muotoutumista on ollut hieno seurata. Tutkijoiden ja ohjaajan välillä se on ollut hyvin saumatonta. Puolin ja toisin ehdoteltu muutoksia tekstiin. Tutkijoiden tarkkuus ilmaisuissa on ihailtavaa.

Paula: Varmaan joo, en osaa eritellä mitään yksittäistä seikkaa. Aina oppii uutta. Tai no, aina olen tiennyt puhuvani hitaasti ja harkitusti esitystilanteessa. Ehkä opin sen, että kuulijat kyllä ymmärtävät, vaikka puhuisin tuplanopeudella, eli että voisin esiintyä energisemmin.


8.Oletko oppinut jotakin uutta tieteestä ja yliopistomaailmasta käsikirjoitus- ja harjoitusprosessin aikana?

Anne: Tiedeviestinnässä tehdään hyvin harvoin Suomessa mitään uutta. Viime vuosina on enimmäkseen tuotu maailmalta siellä jo kokeiltuja konsepteja. Tämänkaltaista livekonseptia, jossa näyttelijät ja tutkijat olisivat lavalla yhdessä, en ole etsinnöistä huolimatta vielä muualta löytänyt. Otan vinkkejä vastaavista mielihyvin vastaan!

Hanna: Tietämättömyydestä olen oppinut paljon ja se on ollut todella kiinnostavaa ja avartavaa. Tieteentekemisestä ja yliopistomaailmasta olen saanut tietooni herkullisia detaljeja.

Jaana: Ihmistieteellinen tutkimus on monella tavalla viihteellistynyt viime vuosina. Esimerkiksi tutkijoita opetetaan pitchaamaan eli pitämään hissipuheita omasta tutkimuksestaan. Tästä järjestetään myös ”leikkimielisiä” kisoja. Tutkimuksen markkinapuhe, itsensä brändääminen ja mainostaminen somessa on tullut osaksi tutkijan työtä. Toki itsen brändääminen somessa on usein verhottua ja hienovaraista, esimerkiksi kerrotaan tutkimukseen liittyvistä mokista, jolloin voidaan olla varmoja, että kavereilta sataa postaukselle peukutusta. Käsikirjoitus- ja harjoitusprosessi on opettanut, että teatteri ja esitystaiteet voivat antaa tutkimukselle välineitä viihdyttää yleisöä sellaisilla tavoilla, josta ilmenee myös tutkimuksenteon vakava tai jopa synkkä ja surumielinen puoli. Viihtyminen voi olla sellaista, jossa yleisöä sekä naurattaa että itkettää yhtä aikaa.

Jouko: Paljon. Olen kuitenkin ymmärtänyt lukemani … :°)

Laura: En todellakaan tiennyt, että tietämättömyys on niin laaja aihe. Tietämättömyys voi olla myös positiivinen voimavara ja avain oivallukseen. Myös yliopistomaailma on tullut tutummaksi ja olemme kuulleet erilaisia, hauskojakin asioita sen käytännöistä ja hierarkioista.

Paula: Vuorovaikutus toisten tutkijoiden kanssa on vahvistanut ja terävöittänyt omia havaintoja - mikä oikeuttaa rohkeammin tuomaan esiin näitä havaintoja, kun huomaa, etteivät ne ole vain "minun".


9. Mitkä ovat fiilikset ensi-illan jälkeen?

Anne: Ilahduin siitä, että paikalle tuli reilu sata katsojaa, mikä on kulttuuritapahtumalta koronan jälkiruuhkassa todella hyvin. Jotkut katsojat eläytyivät todella vahvasti käänteisiin. Saimme myös paljon väliaplodeja. Tuttuni eivät pitäneet tutkijoiden puheenvuoroja tylsinä tai liian pitkinä vaan antoisina, koska tietämättömyys aiheena on uusi.

Hanna: Ensiesityksen jälkeen mieli on hyvä. Muutamia asioita vielä hiotaan ja tammikussa ollaan entistä paremmassa iskussa.

Jaana: Saimme esityksen jälkeen paljon innostunutta ja kannustavaa palautetta yleisöltä kuten ”hieno esitys”, ”upea ja vaikuttava kokonaisuus” ja ”aika meni nopeasti katsomossa”.  Harmillista, että meillä on vain yksi esitys enää jäljellä. Olisi hienoa päästä esittämään Selittävä tekijä esimerkiksi poliitikoille ja päättäjille. Uskon, että heille esityksemme voisi olla monella tavalla hyödyllinen.

Jouko: Esitys pysyi hyvin raiteillaan ensi-illassa pienestä jännityksen tuomasta väreilystä huolimatta. Yleisö oli hyvin vastaanottavainen ja keskittynyt. Ystäväni sanoi voimaantuneensa esityksestä. Kuulemma pitkä aika siitä, kun on kuullut näin inspiroivia puheenvuoroja.

Laura: Tosi hyvät! Esitykseen tuli tosi paljon yleisöä, joka ehkä vähän jopa yllätti minut. Yleisö myös eli mukana, reagoi ja kuunteli keskittyneesti koko esityksen ajan, vaikka asiaa tuli todella tuhdisti puoleentoista tuntiin. Tuli fiilis että olisi itse mielenkiintoista päästä joskus katsojaksi tämäntyyppiseen esitykseen. Ennen enskaria jännitti sopivasti, ja kuten aina tapahtuu, esitykseen tuli erityinen energia yleisön myötä. Esityksen jälkeen vastaanotto oli jo siinä nopeasti muutaman katsojan kommentteja kuunnellessa erittäin myönteinen. Tällaista muotoa livetieteelle ja tieteen ja taiteen yhteistyötä kannattaa ehdottomasti jatkaa ja kehittää eteenpäin!

Paula: Oli hienoa kokea esityksen tunnelma, aika meni kuin siivillä, toisin kuin harjoituksissa.  Se oli jännä kokemus, että vaikka oli harjoittelut monet kerrat ja muka tiesi sisällön, yllättäen esityksessä oli aivan oma tunnelma ja sitä ikään kuin eli mukana. Yleisön reaktiot oli ihania ja palaute. Prosessissa tuli käsiteltyä tutkimukseen hautautuneita tunteita, kun haastattelutilanteessa näki lavalla. Etuoikeus, joka harvoin tutkijalle tarjoutuu. Työryhmässä oli hieno päästä näkemään teatterin ammattilaisten työtä ja miten lopuksi kaikki palaset loksahtelivat paikoilleen.

Vastaukset kokosi Anne Koski