Kokemusnäyttelijä Päivi Haaksiluoto ja näyttelijä Jouko Enkelnotko. Kuva: H. Gröhn
Teema
Livetiede-esityksen aiheena on teknologiausko, jonka ytimessä on usko teknologian kykyyn ratkaista Suomen ja maailman ongelmat. Mutta millaisiin narratiiveihin teknologiausko perustuu ja miten olla lähtemättä mukaan hype-puheeseen?
Alkuvuodesta 2025 moni ihmetteli teknomiljardööri Elon Muskin johtaman Dogen raakaa hallinnon digitalisointi- ja tehostamisohjelmaa Yhdysvalloissa. Vaikka emme rinnasta Suomen tilannetta Yhdysvaltoihin, tarkemmin katsoen samanhenkinen, joskin paljon hiljaisempi vallankumous näyttää olevan käynnissä myös Suomessa. Myös meillä julkista hallintoa on tehostettu pitkään vähentämällä viranhaltijoita ja ottamalla käyttöön automaatiota ja tekoälyä hyödyntäviä tietojärjestelmiä. Millaisen yhteiskunnan saamme, jos digitaalisia julkisia palveluita kehitetään säästöt edellä?
Esityksen nimi HELPDESK 112 tulee tutkimushaasteltava, joka totesi soittavansa 112:seen, silloin kun ei enää selviä yksin digitaalisessa palveluviidakossa. Livetiede-esitys kysyy, olemmeko rakentamassa Suomea algoritmien varassa toimivaksi itsepalveluyhteiskunnaksi ja yövartijavaltioksi, jossa kansalainen tavoittaa viranomaisen livenä enää hätänumerosta.
Esitys nostaa esiin joukon näkökulmia teknologiauskoon kuntien ja valtion digitalisaatiohankkeissa. Onko meillä oikea kuva digiteknologian mahdollisuuksista ja rajoitteista? Yllätymmekö, jos datarobotiikka ei toimikaan ihan odotetusti?
Julkisten digitaalisten palveluiden käyttöä tarkastellaan mielenterveyskuntoutujien ja maahanmuuttajien näkökulmasta. Millaisen toimijuuden digitaaliset palvelut mahdollistavat haavoittuvassa asemassa oleville kansalaisille ja miten he selviävät, kun hallinnollista työtä siirtyy itsepalvelussa viranomaisilta kansalaisten tehtäväksi?
Teknologiakeskustelussa ohitetaan mielellään digiteknologian sosiaaliset ja poliittiset vaikutukset. Millaista vallankäyttöä algoritminen ohjailu oikeastaan on, miten se vaikuttaa demokratian toimintaedellytyksiin? Kiinnostaako viranomaisia ja poliitikkoja vielä kansalaisen tahto vai ohjaako päätöksentekoa lopulta kansalaisista kerätyn datan tuottama tilannekuva?